kontemplatiivinen rukous

TAIDEPEDAGOgiSIA KÄSITTEITÄ

TAIDEPEDAGOGISIA KÄSITTEITÄPitäisikö taidetta opettaa? Pitää niin perkeleesti!Koulu on turvallinen ja hyvä ajattelun, tietojen ja taitojen kehittämisen koti.Mekka. Jakamisen alusta. Näin siis ainakin pitäisi olla.Kontakti, vuorovaikutus, kommunikaatio.Miksi tarvitaan pienimuotoistakin taiteiljoiden tekemää kuvaa. MIKSI HOLLYWOOD EI RIITÄ HOLLYWOOD ELOKUVA EI RIITÄ.Ihmiskunta tarvitsee sitoutumatonta, luovaa, pyyteetöntä, rehellistä ja kantaaottavaa ajattelua. Aina ei kirjoitettu, puhuttu viesti ja/tai ajatus riitä. Tai ole itseilmaisun oikea muoto. Ilmaisun muodot, tavat ja viestin kohdeyleisö on muutoksessa nyt. Tässä Taide toimii loistavana alustana asioiden muuttuvana näyttö- ja jakamiskontekstina.Yksi kaikista demokraattisimmista taiteen ilmaisun muodoista on videokameraja liikkuva kuva johon saa liitettyä äänen. Vain tunto puuttuu jotta se vastaisi korviamme ja silmiämme joiden välityksellä tuo aaltovärähtely tallentuu päähämme. Kuvan tajuaminen ja tulkinta on yleismaailmallista yhteiskuntaluokkiin ja eri kulttuureihin sinänsä sitoutumatonta. Vaikka jossain päin maailmaa voi olla ehkä vielä joku bushmanni joka ei ymmärrä näkemäänsä katsoessaan valokuvaa koska se on kaksiulotteinen mallikuva todellisuudesta. Kuka tahansa ymmärtää että tässä on ihminen. Katso ihmistä. Ja laite joka sekä tallentaa että toimii kuvan ja äänen lähetysalustana on nykyään halpa väline ja kaikkien tavoitettavissa. Sen välittämä viesti on jaettavissa reaaliaikaisesti ja globaalisti. Tässä kolmannen vuosituhannen taiteen lunastus.TULEVAISUUSKuva välittyy meihin valon ja värin värähtelynä ja aaltona. Maailmankuvamme syntyy tietenkin ääniaaltojen, valon nopeuden: korvien silmien ja tunne/tunto- aistien koetun kautta. Unikuvat ovat muistoja, tunteitamme ja kokemuksistamme, jotka itse editoimme päässämme fiktioksi. Uudeksi todellisuudeksi. Ensimmäinen videokamera oli ohjuksen kärjessä, ja mikä hölmöintä sotateollisuus on kehittänyt meille sopivan välineen tehdä taidetta ja kommentoida maailmaa.Renesanssin ajassa ja taiteessa tapahtunut ilmiö näyttää olevan toistumassa ja ihmiskunnan ajattelu vapautuu uusiin sfääreihin. Tiede ja taide menee ulkoavaruuteen mutta myös mielen uusiin korkeuksiin ja valtamerten tuntemattomiin syvyyksiin.Kaksiulotteinen kuva ja kolmiuloitteinen ilmaisu. Maalauksellakin on aika ja maalarin teko, toiminta voidaan lukea maalauksen jäljestä. Maalaus on tosi! Maalari voi yrittää valehdella ja tehdä huonoa jälkeä mutta maalaus ei valehtele. Vilpillinen maalari paljastuu. Tämä tapahtuu väistämättömästi ja siitä on todisteena itse maalaus. Kuvat, maalaukset, uudet mediat, kolmiulotteiset installaatiot, verkkoympäristöt ja sähkö ovat materiaalia, tapoja joiden avulla pystytään luomaan erilaisiin tunnetiloihin ja mielialoihin ponnistavia maailmankaikkeuksia jota kuka tahansa kongon pygmeistä pohjoisnavan inuiteihin saakka voi kokea ymmärtävänsä.Tässä on Taiteen tulevaisuus ja merkitys. Mielestäni.Björn Aho. Seinäjoella 20.9.2018

KONTEMPLATIIVINEN RUKOUS SYNODAALIKOKOUKSESSA Kontemplatiivinen rukous eli kontemplaatio (termi on vaikeasti suomennettavissa, yrityksiä ovat kohteeton mietiskely tai sisäinen katselu) on sisäistä hiljaisuutta. Kontemplaatio on osa kirkon vanhaa rukousperinnettä. Tässä perinteessä rukouksen harjoitus on jaettu kolmeen eri tapaan eli sanalliseen (oratio) mietiskelyyn (meditaatio) ja hiljaisuuteen (kontemplaatio). Oratiossa ja meditaatiossa rukoilija lähestyy Jumalaa lausuttujen tai ajateltujen sanojen sekä mielikuvien avulla, kontemplaatiossa ne jäävät pois. Kontemplaatio on olemista Jumalan edessä tai kanssa, se on rukoustapa, jossa rukoilijan aktiivinen rukouksen ”harjoittaminen” on muuttunut passiiviseksi. Kontemplatiivisen rukouksen raamatullisia esikuvia ovat esim. profeetta Elia 1 Kun 19:9- 13 ja monet psalmien kohdat esim: ”Ei olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen. ”Ps.131:2. Kristillinen spiritualiteetti sisältää ajatuksen ihmisen rukouselämästä jatkumona, jossa voidaan edetä. Rukoushiljaisuus, jota kontemplaatio on ei välttämättä sovi kaikille. Niin kauan kuin rukoilija saa tyydytystä, rauhaa, lohdutusta ja siunausta sanallisesta rukouksesta tai mietiskelystä hänen on hyvä harjoittaa niitä. Mutta kun sanat, mielikuvat ja tunteet kuivuvat on aika siirtyä kontemplatiivisen rukouksen tapaan. Teologisesti kontemplatiivinen rukous on osa kristillistä mystiikkaa. Kirkollisessa keskustelussa mainitaan tuon tuostakin ihmisten kaipuu mystiikan pariin ja etsitään keinoja vastata heidän kaipuuseensa. Kontemplatiivinen rukous on vastaus, joka nousee jo kirkkoisien opetuksista ja on näin kristittyjen yhteistä omaisuutta. Uskontotuudet (dogmit), joita kirkko opettaa ovat määritelty ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla yleisissä kirkolliskokouksissa. Systematiikka, dogmatiikka ja politiikka olivat työvälineinä määrittelyssä ja edelleen vahvasti kontemplaatio, jota tuolloin kutsuttiin ”theoriaksi” (katselu). Kirkon opillisilla juurilla ja kontemplaatiolla on edelleen elävä yhteys. Hiljaisen sisäisen rukouksen (kontemplaatio, meditaatio) harjoitus on aina elänyt kirkkomme virran rannoilla pieninä, ehkä huomaamattominakin pyörteinä. Nykypäivän hengellistä työläistä saattaa painaa ”touhuilu” (asedia= touhuilun ohella tympeentyminen eli kyllästyminen, hengellinen velttous, laiskuus ja välinpitämättömyys). ” Touhuilu tarkoittaa, ettemme elä Jumalan tahdissa, että juoksemme Kaitselmuksen edelle, että oma työmme täyttää meidät emmekä voi päästää siitä irti, että raahamme sitä mukanamme kuin painavaa ja täysin tarpeetonta kuormaa. Kuinka Jumala voisi puhua meille, kun olemme aina varattuja, kuinka hän voisi antaa käsiimme jotakin, kun ne ovat aina täynnä.” (Wilfrid Stinissen) ”Sinun täytyy tyhjentyä siitä, mikä sinut täyttää, jotta voisit täyttyä siitä, mikä sinulta puuttuu” . Kirkkoisä Augustinus. ”Pitäkää tapananne kääntää kiintymyksenne Jumalaan, niin henkenne lämpenee jumalallisella tavalla”… Parhainta on olla hiljaa suuren Jumalan edessä, haluinemme ja kielinemme, sillä hän kuulee vain hiljaisen rakkauden kieltä” kirjoitti Ristin Johannes Baesin karmeliittanunnille. Mikäli heräsi kiinnostusta tai kysymyksiä, ole yhteydessä Mauri Nieminen Messukylän seurakunta

https://bjornaho.org/2021/10/04/rauha-kanssanne-bee-the-spirit-in-you/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s